Mikä sinusta tulee isona?

Vastasin kysymykseen vielä kymmenisen vuotta sitten vakuuttavasti poliisi. Ei kuitenkaan tullut meikätytöstä sinitakkia, vaikka kovasti niin kuvittelin ja punttisalilla lukioaikaan bodailin. En koskaan edes hakeutunut poliisikouluun, vaikka armeijassakin tuli sodittua sotilaspoliisilinjan puolella. Tuli koulutuksen myötä parempia suunnitelmia tilalle.

Päädyin aivan eri alalle. Sinisen haalarin ulkoiluttamisen sijaan jumitan nykyään päivät pitkät ankeiden väristen seinien sisällä ja kasvatan hauisten sijaan pakaralihaksiani istumalla tuntikausia tietokoneen edessä. Kohta joutunee jo rillitkin ostamaan, se on tämän mediaseksikkään työn antama väistämätön kohtalo.

Työnimikkeeni ovat vuosien saatossa vaihtuneet työpaikkojen myötä lähes huomaamatta eteenpäin. Viime viikolla sain tietää, että työsaappaani olisivat kasvaneet halutessani monta numeroa suuremmiksi, omalla mittapuullani lähes jättikalosseiksi. Mietin yllättävää tarjousta pari päivää, pää savuten ja vaihtoehtoja miettien. Vastasin kuitenkin kiitos, mutta ei kiitos. Niin paljon kuin haasteet ja vastuu olisivatkin kiinnostaneet, arvostan kultaakin kalliimpaa vapaa-aikaani ja nykyisen työni mielekkyyttä enemmän kuin aavistuksen paksumpaa tilipussia, hienoa titteliä ja huomattavampaa vastuu- ja työmäärää. Paikka ei ollut sellainen, mitä olisin itse kuvitellut hakevani. Ei ainakaan lähivuosina.

Sain pyynnön miettiä vielä uudestaan. Tuumaustauko ei päätäni kääntänyt. En nähnyt syytä (jo monen työpaikan ja kokemuksen jälkeen) palata entuudestaan tuttuun, lähes ympärivuorokautiseen stressitilaan, vaikka uusi työnimike olisikin näyttänyt CV:ssäni aivan törkeän hyvältä. Stressi ei ole koskaan hyvä pitkäaikainen kumppani, vaikka joskus kaikki muu tuntuisikin sokaisevan sen hetkeksi näköpiiristä pois. Toisinaan pitää ajatella järjellä eikä kunnianhimolla.

Jos nykyään pitäisi vastata alkuperäiseen kysymykseeni uudelleen, vastaisin poliisin sijaan onnellinen. Onnellinen työpaikkaansa, viihtyvyyteensä, motivaatioonsa, työkavereihin ja erityisesti ilmapiiriin. Ihan vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä, joten sitä unelmaa kohti.

Mikä sinusta piti tulla isona? Tuliko?

(PS. En silti malta olla aina salaa hymyilemättä, kun työpaikkani lähikaupan myyjät kysyvät joskus lounasostosta tehdessäni, tuleeko minulle se poliisien alennus...)

23 kommenttia:

  1. Hei repäistäänkö ja mennään yhdessä poliisikouluun :D Tosi monet luuli, että mä haluan poliisiksi, kun menin armeijaan. Mä taas en ollut ajatellutkaan poliisin hommia, mutta nykyään tajuan, miksi monet sitä ajatteli, koska mähän olen ihan poliisityyppi, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

    Musta piti tulla isona johtaja :D Mutta toistaiseksi ei ole tullut kuin tavallinen rivitoimihenkilö ja olen erittäin tyytyväinen. Mun hommat on haastavia, mielenkiintoisia ja tosi vaihtelevia ilman sitä päällikön/johtajan stressiä ja vastuuta. Kyllä mullakin on vastuuta ja stressiä, mutta ihan sopivassa mittakaavassa. Vapaa-aika on niin tärkeä juttu, etten taida enää johtajaksi kaivatakaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäys vielä, että joskus mietin, että haluaisin tehdä jotain konkreettista hommaa. Jotain missä työn tuloksen näkisi eri tavalla ja heti. Näissä mun hommissa sitä ei sillä tavalla näe.

      Poista
    2. Kyllä mä vielä toisinaan mietin (ylitöitä illat tehdessäni ja ketutus huipussaan), pitäisikö sittenkin vaihtaa joskus alaa. Mutta toisaalta pidän edelleen just siitä, että näen jatkuvasti oman työni jäljen, oli siihen tyytyväinen tai ei.

      Otetaanko tavoitteeksi sininen uniformu, jos 10 vuoden päästä omat hommat takkuaa pahasti? ;) Toisin silloin taitaa olla fyysinen kunto jo muisto vain, henkisestä puhumattakaan...

      Poista
    3. Joo katsotaan 10 vuoden päästä, maistuuko hommat vai vaihdetaanko siniseen ;) Ai niin, hammaslääkärin hommia olen nyt joskus miettinyt, mutta eipä taida olla järkeä tämän ikäisenä lähteä opiskelemaan niin moneksi vuodeksi..

      Poista
  2. Eläinlääkäri tai lentoemäntä. Kumpaakaan ei tullut. Eläinlääkäri kaatui siihen, ettei sitä opiskeluintoa ollut tarpeeksi ja siihen, kun selvisi mitä se työ oikeasti on. Lentoemännyys olisi kyllä haaveena edelleen ja jos siihen tilaisuus avautuu niin varmasti tartun siihen!

    Tuo onnellisuus on kyllä tavoitteena täälläkin, se tekee kuitenkin elämästä monin verroin parempaa kuin yksikään titteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä eläinlääkärin työssä on myös vähemmän hohdokkaita puolia :D Haaveet on tehty toteutettaviksi, go for it!

      Poista
    2. Mun siskontyttö haluaa hammaslääkäriksi ja kun puhuttiin, että eläinlääkäri voisi olla kanssa kivaa ja "potilaat" kuonojensa puolesta vähän erilaisia, niin tiedättekö mikä oli vastaus. "yyyyyyi, siis tieksä missä niiden kielet on käyny!" :) LOL

      Poista
  3. En enää muista mitä tarkalleen ottaen halusin, mutta tiedän etten vihasin politiikkaa ja se oli viimeisenä aineena, minkä olisin valinnut koulutukseen. Toisin kävi VTM minusta tuli, ja siinä matkalla kohti tätä "unelmalaajaatutkintoa-jolla-voi-tehdä-mitä-ikinä-vaan-tahtoo" tradenomi, parturikampaaja sekä ylioppilas.. Nyt viime keväällä jouduin miettimään väkisin sivutoimisesta yrittäjyydestä täysipäiväiseen siirtymistä, uudelleen kouluttautumista ja sitä, että OIKEASTI se mitä yhdessä välissä mietin, olisi pitänyt alunperin valita. Kultaseppä oli se juttu, mutta järki meni jotenkin edelle, oikeastaan se materialismi pikemminkin. En voi valittaa, sillä monien mutkien kautta teen tällä hetkellä päivätyöksi sellaista, mistä olen osannut unelmoida vasta muutaman viime vuoden. Lisäksi sivutyönä myös jotain sellaista, mistä olen unelmoinut vuosia. Aikatauluongelmia tosin on tässä kombossa hirveästi, joten jossain kohden on pakko tehdä valintoja. Viikonloppuna alkaa taas ihana kauan odotettu hopeantyöstökurssi vanhassa Lapponian kultaseppäluokassa. Uskoisin haikailevani sen kultaseppäkoulun penkille jälleen kerran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva varmaan oikeasti päätyy juuri siihen ammattiin, mitä on jo pikkulikkana/-poikana ajatellut.

      Kyllä susta vielä kultaseppä tulee ;)

      Poista
  4. Äiti ja isä kummatkin lääkäreitä ja jotenkin ajattelin lapsena ja vielä lukiossakin, ettei mulla ole muuta vaihtoehtoa. Sitten kun tuli aika ostaa pääsykoekirjat ja alkaa lukea tosissaan niin käänsin kelkkani ja hain kouluun ulkomaille opiskelemaan markkinointia, pääsin sisään ja sinne tielle jäin. Sukulaiset ja tuttavat ihmettelivät yhtäkkistä päätöstä mutta perhe ja lähemmät ystävät sanoivat olleensa iloisia kuullessaan uusista tuulista. Jotenkin kai musta oli paistanut se läpi että ei se lääkis olisi ollut mun oma unelma.

    Pakko kysyy hämmenyksen vuoksi että miksi lähikaupan myyjä kysyy sulta poliisinallennuksesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan tiedä. En pukeudu siniseen tai pidä minkäänsortin lippalakkejakaan. Ehkä näytän sitten jotenkin siviilipoliisilta. Tai otan samaa ruokaa kuin he ;)

      On hienoa, että saa toteuttaa ammattissaan itseään eikä vanhempiensa toiveita tai heidän jalanjälkiään. Kiva että olet löytänyt mieleisesi alan :) Mä olen myös omassa ammatissani aika kaukana vanhempieni urapoluilta.

      Poista
  5. Mun toiveammatteja pienenä oli mm. lennonjohtaja, laulaja, huippumalli (reps:D) ja Lindexin myyjä.. :D Hahah. Ei kyllä osunut yksikään noista lopullisesti kohdalle jostain kumman syystä ;)

    Tällä hetkellä teen toimistotyötä, mutta edelleen mietiskelen mikä musta oikeesti tulee isona. Kerran jo (koulutus)alaa vaihtaneena tuntuu, että enkö vaan ikinä ole tyytyväinen, vai mistä kiikastaa. Haaveissa olisi kyllä lukea DI:ksi, ehkä sitten mammaloman jälkeen.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindexin myyjä on ollut aika hyvin kohdennettu :D

      Poista
  6. Ihania lapsuuden unelmia ihmisillä, ja kiva kuulla, että oma hyvinvointi ja onnellisuus ovat etusijalla elämässä :)

    Mä haaveilin lapsena Korkeasaaressa työskentelystä. Ihan eläintenhoidon merkeissä se ei toteutunut, mutta viime kesänä pääsin kouluttamaan siellä, kun työssäni järjestämme mm. virkistys- ja koulutuspäiviä.

    - A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska haave ja hienoa, että se on osin toteutunutkin ;)

      Poista
  7. minusta piti tulla ope ja sitä työtä teinkin melkein 10-vuotta, mutta nykyisessä työssäni päiväkodissa en olisi koskaan osannut arvata olevani!! vieläkin viiden vuoden jälkeen ihmettelen, mitä kummaa siellä teen :) kivaa se silti on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä aika samankaltainen työhän se on, eli olla vastuussa lapsista tavalla tai toisella. Mutta uskon kyllä, että on aivan eri fiilis olla päiväkodissa kuin koulussa :)

      Poista
  8. Mä halusin pienenä lentokapteeniksi, mutta pituus tuli vanhemmiten vastaan. :(
    Nykyään olen "netti-nörtti" hommissa toimistossa. Ei liikaa stressejä, ellei itse tahdo. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on ollut tavoitteet sananmukaisesti korkealla ;)

      Poista
  9. Olipas jotenkin osuva teksti tässä omassa "ura"stressissä.. Ensin en muistanut mitään lapsuudenaikaisia unelmatöitä, paitsi ehkä sen lentoemännän, mutta sitten muistin kuudennella luokalla kirjoittamani aineen, jossa olin reteesti ydinfysiikan dippainssitutkija matkalla kohti tohtorinhattua :D No DI musta tulikin, mutta vähän vähemmän rakettitieteelliseltä alalta. Ja sitä lätsää ei niin ole mun päähän tulossa.

    Edelleen olen tyytyväinen koulutukseeni yleisellä tasolla, vain joitain painotuksia tekisin nyt eri tavalla kuin aiemmin. Se mistä en tällä hetkellä tykkää, on tekemäni duunit.. :/ Koulutus menee himpun verran hukkaan näissä nykyisissä hommissa, joten yritys on kova päästä takaisin oikealle radalle. Ja nimenomaan tuohon samaan onnellisuussuuntaan kuin sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä uuteen yritykseen, onnellisuus on aina hyvä tavoite :)

      Poista